Yhdistyksen Historia

Uudet kotisivumme nyt osoitteessa:

https://makitupalaiset.fi/

Näitä kotisivuja emme enää päivitä 10-05-2018 jälkeen

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::: ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::: ::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::: :::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Historia

Uittamon ja myllymäen risteys 1935|

Vähä-Heikkilän mäkitupalaisyhdistys perustettiin vuonna 1909 mäkitupalaisten sekä torppareiden etujärjestöksi. Vähä-Heikkilä kuului silloin Kaarinan kuntaan. Vuonna 1939 juuri ennen sotaa Vähä-Heikkilä liitettiin Turun kaupunkiin. Yhdistyksen perustajia olivat taiteilija August Louhi, kauppias Nestori Salonen, Aleksander Kouru ja Kaarinan kunnan asiamies Gustaf Wilhelm Ståhlberg.

Mäkitupa-alue käsitti enintään 2 hehtaaria suuren maa-alueen mutta usein vain tontin, joita vuokrattiin teollisuustyöväestölle. Heitä sanottiin mäkitupalaisiksi. Torpparit puolestaan vuokrasivat pieniä maatiloja ja olivat siten melko vähävaraisia pienviljelijöitä. Vähä-Heikkilässä oli 1900-luvun alkuvuosina parisen sataa valtion maille perustettua torppaa.

Mäkitupalaisten ja torppareiden yhteisiä ongelmia olivat silloin ennen muuta epävarmuus tonttien ja maiden vuokrasuhteiden jatkumisesta ja niistä perityistä hinnoista. Tavoitteena oli saavuttaa oikeus tonttien ja maiden lunastamiseen. Mäkitupalaisyhdistyksen alkuperäinen tavoite – tonttien ja torppien lunastus asukkaille – johti tulokseen vähitellen. Vuonna 1922 säädettiin sitä koskeva laki, mutta lunastukset saatiin päätökseen lopulta vasta vuonna 1954.

Asukkaita Vähä-Heikkilän alueella oli vuonna 1900 noin 1000 henkeä. mutta vuonna 1910 jo noin 2000 henkeä. Vuonna 1930 alueella asui 665 tehdastyöläistä, mikä oli siihen aikaan ylivoimaisesti tavallisin ammattinimike tällä alueella. Työmiehet olivat töissä Crichton-Vulcanin telakalla, moottoritehtaassa sekä sokeritehtaassa. Yhdistyksen jäseniksi eivät kuitenkaan päässeet kaikki työväestöön kuuluneet. Heistä useimmat asuivat alivuokralaisina ja mäkitupalaisyhdistyksen jäsenten tuli sääntöjen mukaan olla itse päävuokrasuhteessa.

Vähä-Heikkilän alue kärsi sodan pommituksissa kovasti, koska vihollinen pyrki pommittamaan Crichton-Vulcanin telakkaa ja satamalaitteita. Pommit osuivat kuitenkin usein harhaan ja vaurioittivat etenkin Korppolaismäkeen rajoittuvia alueita.

Sodan jälkeen mäkitupalaisyhdistyksen toiminnan painopiste on siirtynyt kaupunkisuunnittelun seurantaan ja ohjaamiseen. Yhdistys on vaikuttanut muun muassa alueen asemakaavoitukseen. Kunnallistekniikan parantaminen ja tieverkoston kehittäminen kuuluvat tähän toimintaa. Toinen merkittävä asia on ollut kiinteistö- ja muuhunkin verotukseen vaikuttaminen. Näin torjuttiin aikanaan ainakin hedelmäpuu- ja saunaverot.

Nykyään Vähä-Heikkilän mäkitupalaisyhdistyksellä on oma toimitalo, mikä rakennettiin yhteisin ponnistuksin sen jälkeen, kun Turun kaupunki suostui vuokraamaan pienen tontin taloa varten. Näin yhdistyksemme sai tarkoituksenmukaiset puitteet jatkaa vireää toimintaansa.

historia.txt · Viimeksi muutettu: 2018/05/16 16:35 / Markku Ahti
© Vähä-Heikkilän Mäkitupalaisyhdistys ry.